Eilinen oli niin tehokas päivä, mutta päättyi täysin onnettomasti. Tapanamme on ennen nukkumaanmenoa käydä koiran kanssa vielä pienellä iltalenkillä. On muuten tosi hyvä juttu, olen alkanut uskoa, että tässä on syy hyviin uniini viime aikoina. Ei ole juurikaan tarvinnut sängyssä valvoa ja pohtia, vaikka pää on kyllä ihan yhtä täynnä ajatuksia kuin ennenkin!

Eilinen iltalenkki ei sitten vain päättynyt ihan suunnitelmien mukaan. Kyseessä kun on vain pikkulenkki koiran kanssa iltamyöhään, joten päälle ei pistetä parhaimmistoa eikä mukaan oteta muuta kuin avaimet. Ei hyvä idea, kuten eilen todettiin. Kotiovi nimittäin ei yhtäkkiä enää auennutkaan. Avain meni lukkoon, muttei suostunut enää kääntymään. Puolisen tuntia venkslattiin ja viilattiin, mutta ei. Oven takana kissat, etenkin Liekki, istuivat seuraamassa puuhailuamme, mutta eivät ruvenneet ovea meille aukaisemaan.

Naapurit jo kaikki nukkuivat (kello oli jotain puoli kakstoista). Kännykät olivat onnellisesti kotona, samoin lompakot. Autonavain Reinerilla sentään on samassa avainrenkaassa. Mutta silmälasitkin olivat sisällä... Koko kylä kiinni, ei huoltoasemaa ei mitään, mistä voisi yrittää löytää jonkun, joka auttaa. Ajeltiin sitten Alkmaariin, poliisiasemalle. Sekin kiinni, ovessa vain puhelinnumero. !!!

Ajoimme asemalle, siellä viimeiset junat tulossa, ja vartijoita ja takseja. Mutta ei niistä kukaan suostunut auttamaan, emme saaneet edes kännykkää lainata sen vertaa, että olisimme voineet soittaa numerotiedusteluun ja lukkosepälle tai sinne poliisille. Yleisöpuhelintakaan ei näinä päivinä enää löydy mistään! Ja mihinkäs sillä, ilman rahaa...Korkeintaan hätänumeroon, ja olisko tämä nyt ollut sen kaltainen hätä?

Lopulta ajattelimme, että hotelleissa respan täytyy olla auki, ja siellä ehkä palvelukulttuuri on kohdallaan. Keskustahotellin vieressä oli kuitenkin kebab-pizzeria, joka oli vielä auki. Sinne Reiner pölähti, ja kyllä taas kerran tuli todettua, että todellisessa avuntarpeessa maahanmuuttajat monesti ovat paljon avuliaampia kuin länsi-eurooppalainen kantaväestö.

Lukkoseppä löytyi vihdoin ja viimein, joten ajelimme kotiin häntä odottelemaan. Ovi oli auki muutamassa minuutissa, todella ystävällinen palvelu, vaikka varmasti herätimme hänet yöunilta. Samaan hintaan hoiti vielä etuoven narisevat saranatkin!

Niin tai näin, nukkumaan päästiin vähän ennen kolmea, joten yö jäi hiukkasen lyhyeksi. Jatkoin uniani Reinerin lähdettyä aikkareilla sohvalla melkein puoleenpäivään. Mutta ei se vanha tahdo enää oikein jaksaa, vaikka unta tuliskin normaali määrä, jos petiin on päässyt liian myöhään. Joten melkoisen saamaton lököpäivä, migreenin kera. No, sen sain sentään pillereillä aisoihin!

Tuo Liekki on muuten melkoinen persoona muutenkin.

Kysehän on tästä meidän pohjanmaalaisesta meditointia harrastavasta zen-kissasta. Muita sen ihania ominaisuuksia on esim. herkuttelu:

Mikä tuo on? Namitanko? Hmm...

...ei kyllä tää kuivatettu ruisleipä on paljon mukavampaa nakerrettavaa!