Kissat jatkavat rentoutumisharjoituksia entiseen tapaan, tällä kertaa auringonsäteistä nautiskelemassa Pilvi. Lokakuu meikäläisen osalta sitävastoin näyttää täydelliseltä matalalennolta. Aika ei riitä mihinkään, yliopisto vaatii kaiken huomion. Koti näyttää räjähtäneeltä, samoin minä. Nautinnot jäävät vähäisiksi. Iltayhdeksän tai kymmenen pintaan telkkarin eteen rauhoittumaan, jotta saa unen. Latte-kahvikupponen ennen junalle kipaisemista, ja elonmerkki blogiin.

Vaan itsepä olen valinnut... Enkä edes oikeasti valita, kivaa tämä on, olisi vain mukava ehtiä myös vähän muutakin! No, marraskuu näyttää aikataulullisesti vähän valoisammalta. Ehkä.

Ja kaiken aikaa taustalla pyörii Se Suuri Ajatus, mitäs sitten ensi elokuun jälkeen, kun tämä riemu on ohitse? Siipalla on nyt se kiviriippa eläkevirka (yhdeksän kuukauden koeaika päättyi syyskuun lopussa). Ja minä en tiedä, mitä haluan. Tai kyllä, mutta niitä asioita on niin monta - ei yksi ihminen joka paikkaan repeä, en edes minä.

Jos nyt edes yrittäisi ensin selvitä ensimmäisestä koeviikosta ja muusta lokakuun ohjelmasta. Mutta elossa siis ollaan, vaikkei mitään kuulukaan!