No niin, asuntosivut on päivitetty... samoin perheenjäsenet sivuille kävin tekemässä muutokset.

Eikös ole herkullinen värikimara? ...Jotenkin kuvittelin, että olisin nyt SEINIEN maalaushommien osalta valmis, mutta jotenkin on silmään pistänyt viime päivinä kaupoissa, lsisustuslehdissä ja netissä niin herkullisia väriyhdistelmiä ja ideoita, että saattaapi olla, että vielä yksi jos toinenkin seinä vaihtaa väriä valkoisesta.

Katsotaan nyt, tulisivat ensin ne muuttotavarat, liftissä on varmasti niin paljon kaikkea, mitä en enää oikein muistakaan. Olis kiva päästä penkomaan ja ideoimaan niiden Etiopian roiniemme pohjalta. Vaan muuttoon tuli vielä yksi mutka matkaan: rakas työnantajani ilmoitti minulle, että he eivät voi antaa minulle nk. "permis libre" asiakirjaa, jolla saisimme tuoda tavaramme diplomaattisuojan turvin EU:hun, koska olen virkavapaalla. Joten muuttomme tapahtuu Alankomaiden tavallisten siviilejä koskevien tullilainsäädösten mukaan. Mikä tarkoittaa sitä, että homma vie 2-3 viikkoa pitempään, paperisodan määrä on melkoinen, ja jos oikein huonosti käy, voimme joutua maksamaan vielä tulliakin osasta tavaroitamme. Hieno homma!

Mistä pääsenkin taas aiheeseen... Tuosta avunpuutteesta tuli vähän sellainen viimeinen naula arkkuun suhteessani rakkaaseen työnantajaani. Etten tuota yhtä paperia voi muka saada, niin on kyllä aika haistakaa p homma, selvällä suomen kielellä! Tai olisi joku voinut edes informoida etukäteen. Meillä kun ei tuo tiedotus ja huolenpito työntekijöistä ole kovin korkealle kirjoitettu hyve, vaan kaikesta pitäisi ottaa itse selvää ja osata esittää oikeat kysymykset oikeille ihmisille. Vaan eihän sitä valitettavasti pieni ihminen osaa ajatella, että a) jos Suomen valtio lähettää minut puolisoineni maailmalle Suomea edustamaan, niin puolisoni muuttoa takaisin maailmalta ei välttämättä korvatakaan, tai b) Suomen valtio ei välttämättä huolehdikaan siitä, että ylipäätänsä voimme palata maailmalta kotiin samoin ehdoin kuin sinne aikanaan lähdimme.

Noin muutenkin näiden viimeisten kahden kuukauden aikana on tosiaankin ollut aikaa miettiä ja pohtia tuota rakkaan työnantajani toimintaa - etenkin sen henkilöstöpolitiikkaa ja -hallintoa. Ja olen valitettavasti tullut vähän siihen tulokseen, että MITÄ JÄRKEÄ?!? Vaikka se työ, minkä eteen ja miksi se on olemassa ja toimii, minua edelleenkin kiehtoo ja virkamies olen ylipäätään sielultani, ja työkavereissa riittää pullollaan ihania ja hauskoja persoonia, ei kokonaisuus oikeinkaan toimi niinkuin sen pitäisi.

Vastapainona on sitten tuon miehenpuoliskon työ, jossa hän näyttää hyvin viihtyvän, etenemismahdollisuudet ovat kohtuulliset, palkkaus erittäin asiallinen, muutkin edut vailla vertaa ja byrokratia, joka on kyllä valtavaa määrältään, mutta se TOIMII.

Että ainakin tällä hetkellä näyttäisi pahasti siltä, ettei paluuta entiseen ole. Vaan onhan mulla onneksi vielä melkein kaksi vuotta aikaa asiaa pohtia... Ja Reinerin koeaikakin päättyy vasta vajaan kuuden kk:n päästä, eli ei tässä nyt olla vielä ihan selkeillä vesillä. Ollaankohan me sitä koskaan?

Eli sellainen pieni valitusvirsi taas vaihteeksi - pitäähän sitä aina olla jotain, mikä ärsyttää. Muutenhan tätä onnen määrää ei kestäisi lainkaan!