Konttimme tulee! Vihdoin ja viimein näyttää siltä, että olemme toimittaneet Alankomaiden tullille kaikki tarvittavat paperit (avioliittotodistuksesta lähtien), joten saamme ensi viikolla vihdoin ja viimein muuttokuormamme kotiin. Siihen meneekin sitten vain reilut kolme ja puoli kuukautta arvioitujen kuuden - kahdeksan viikon sijaan!

Saa vaan nähdä,  mihin ne kaikki tavarat saadaan mahdutettua. Koska olemme armottomia shoppaajia, ja ennestäänkin omaisuutta oli kahden varastollisen verran, asuntomme on jo aika täysi. Noh, on täällä vielä muutama kolo, ja itse asiassa kalusteitahan ei tule kuin muutama, pääasiassa kyseessä on vain ihanat rojumme ja krääsämme. Oh, ja mitä kaikkea ihanaa sieltä kontista paljastuneekaan, jota emme ole enää edes muistaneet?!?

Yksi iso huoli mulla on... En edelleenkään tiedä, mihin sen ihanan mun kokoisen jalkalampun sijoittaa. Sille ei ole oikein arvoisensa kokoista paikkaa koko asunnossa, ja se jalkahan on päällystetty köydellä. Meillä on viisi kissaa. Eli ratkaiskaa yhtälö itse! Mä en kestä, olen jo luopunut aikoja sitten kaikenlaisten unelmasohvien ostamisesta, tyydyn kohtalooni että uusi sänkymme (tosin vain Ikealaista, mutta kuitenkin) on saanut jo uuden designin kissojemme kynsien avulla, ja kaikki muutkin puiset ja kankaiset kalusteet ovat vuorotellen kiinnostuksen kohteena, mutta jotenkin en vain tullut ajatelleeksi asiaa tämän lampun kohdalla. Se vain oli pakko saada! Ja kaksi viikkoa meillä oltuaan se ei varmasti näytä enää yhtään niin hienolta, mutta kissojemme kynnet ovat tiptop-kunnossa. Ellemme sitten sijoita lamppua varastoon. Polkupyörät voivat seisoa takapihallakin, voivathan? Lampusta ei tietysti olisi hirveästi iloa varastossa, mutta voisin käydä sitä aina välillä siellä ihailemassa, priimakunnossa.

Jos vain olisimme kovin innostuneita metalli- ja muovikalusteista, ei kissojemme ja sisustusintomme välillä olisi tällaista ristiriitaa...