Lomalla seikkailin muuten noiden edellämainittujen paikkojen lisäksi panttivankina nyky-Saksassa, työläisperheen poikana 50-luvun Ruotsissa, virolaisena naisena 40-luvulla ja nykypäivänä samoin kuin intialaisena katupoikana, joka voittaa miljoonapotin tietovisassa.

Sarjikset ovat lapsuuden ihania Anu ja Antti-kirjoja, nyt vain alkuperäiskielellä hollanniksi. Tarinat ovat edelleen yhtä jännittäviä, ja samalla tulee harjoiteltua kieltä!

Lukemisen ilosta lukuturhaumaan: odottelin juuri ennen lomalle lähtöä uutta Kotivinkkiä. Olisi ollut niin mukava ottaa se matkalle mukaan. Vaan lehteä ei näkynyt, ei kuulunut. Eipä sitä ollut loman aikanakaan ilmaantunut, eikä seuraavaakaan numeroa. Kyselin nyt perään - kävi ilmi, että julkaisija oli päättänyt muuttaa kaikki ulkomaan kestotilaukset määräaikaisiksi. Ilmoittamatta asiakkaille mitään.

Jos kyseessä ei olisi niin mainio lehti kuin Kotivinkki, ei tarvitsisi lehden enää jatkossa tullakaan...

Bonus: vuokranantajamme edustaja kävi kertomassa, että etupihallemme pitäisi tehdä jotain. Niin meistäkin, vaan kun ne ideat puuttuvat! Tai korjataan: onhan meillä ideoita, mutta kun jaksaisi ja viitsisi lähteä tuonne kukkakauppaan niitä toteuttamaan. Jos se homma olis edes sillä hoidettu, mutta sitten pitää kykkiä tuossa etupihalla, riipiä rikkaruohoiksi luokitellut kasvit ylös, ja istuttaa uudet rehut tilalle. Ja sen jälkeen piha vaatii tulevaisuudessakin jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa, jotta toivotut kasvit pysyvät voitolla ei-toivotuista.

Alan jotenkin ymmärtää niitä ihmisiä, joitten pihat on kivetty kokonaan...