Vihdoin ja viimein luvattua tarinaa saapuneista muuttotavaroistamme, jotka siis monen mutkan ja ongelman ja lisäkustannusten jälkeen saimme vajaa kuukausi sitten vihdoin (siitäkin on jo melkein kuukausi!) ja viimein saimme kotiin.

Sieltä se tulee!

Pilvi on ottanut tarkkailuaseman makuuhuoneen ikkunassa. Liekki oli samoin asemissa yläkerran ikkunassa, mutta en viitsi nyt julkaista enää siitä kuvaa, voitte kuvitella punaisen kissan istumassa ikkunan vasemmassa laidassa katse oikealle, muuten kuva olisi melkein samanlainen.

Olohuone ennen...

... ja jälkeen muuttokuorman saapumisen. Kissoilla riitti...

...tutkittavia uusia salapaikkoja, ...

...paperisilppua leikkikaluiksi...

... ja tuoksuja Afrikasta nuuhkittaviksi. Niistäkin...

...muuttaminen on tosi rankkaa hommaa, joten parempi ottaa välillä päikkärit!

Tältä ruokailutila näyttää tällä hetkellä. Vielä on vähän epäjärjestystä, mutta noin suurin piirtein miellyttää jo silmää.

Ja olkkarin puoli tältä. Kirjahylly on uusi pakko-ostos, kun eihän tuo tila meidän tahroille paperilla tahdo millään riittää (edelleenkin muutama laatikollinen painettua sanaa etsii paikkaansa). Eli nykyinen meikäläisten sekoitus Ikeaa, Afrikkaa ja kirppistavaraa.

Ai niin, olenko jo muistanut kertoa, että mulla on alkanut jalka taas vipattaa? Neljä kuukauttahan sitä jo kestikin... Heti kun asunto on edes puolivalmis, mä alan jo haaveilla seuraavasta. Hollanti on tosi ihana, me viihdytään ihan mielettömän hyvin, mutta jotenkin en vain osaa kuvitella jääväni paikoilleni loppuiäkseni. Tänne voisin kyllä ajatella perustaa sen tukikohdan, jonne aina reissusta palata...

Kenkäkokoelmani on saanut paikkansa rappusten alta. No, on niistä muutama pari Reinerinkin, jolla varmasti on kenkiä tuplasti enemmän kuin keskivertomiehellä. Vähän on sekasotkuinen paikka, eikä ihan miellytä silmääni - etenkään tuo pölynimuri, mutta sille ei kyllä ole tässä talossa paikkaa missään! Siivouskomero (nykyisin nimeltään kodinhoitohuone) on myös sellainen hyvin suomalainen, käytännöllinen keksintö, jota ei maailmalla ole vielä oikein hoksattu!

Nellyn huone - vierashuone sitten joskus, jos ja kun näiden kattien sota päättyy. Hyvin keskeneräinen projekti!

Makuuhuone (toinen puoli on vielä edelleen täynnä laatikoita - tässä talossa ei ole myöskään tarpeeksi tilaa kamppeillemme!). Päiväpeitto on Askalelta ja vartijoiltamme saamamme  läksiäislahja. Kuvio on oikeasti vihreä-kultainen, joten pelkäsin ettei se sovi hopea-mustaan huoneeseen lainkaan, mutta itse asiassa se on just hyvä.

Ruiskin on hyväksynyt uuden vuohipeitteen, siihen on hyvä maastoutua.

Piti laittaa tähän vielä Nellystäkin kuva, kun se patsastelee noin mainiosti. Nelly siis oikealla, tikru vasemmalla voitettu Sterkraden tivolista, johon mennään taas viikonloppuna. Jokavuotinen perinteemme! Mutta jatketaanpa taas kierrosta...

...yläkerran avoin tila tämän hetkisessä tilassaan. Tänne pitäisi vielä löytää kiva, olemukseltaan suht kevyt kirppari-nojatuoli sekä jalkalamppu lukutuokioita varten. Oikealla kaiteen päällä lojuu muu-matto oikenemassa muu-tosta. Pahoin pelkään kyllä, että se joutuu taas rullalle - tilaa sille ei ole enää missään, en ole varmaan ikinä nähnyt näin valtavaa lehmää elävänä! Aarrearkku puolestaan on täynnä pienempiä vuohenvuotia, joille etsitään paikat, kunhan keritään.

Mun työhuoneeni yläkerrassa. Siinä niitä vielä on, kolme laatikollista tietoa, vaan hyllyt on jo täynnä. Muutenkaan en täällä oikein vielä viihdy.

Reinerin puoli työhuoneesta näyttää tällä hetkellä tältä. Muutama laatikko on vielä jäljellä täälläkin, tosin sisältönä pääasiassa loput cd:t. Levitettävä soffa on uusi hankinta Ikeasta, peittona yksi vanhoista verhoistamme Haapasaarentieltä, jotka sopivat huoneen raikuvaan värimaailmaan mainiosti.

Eli suurin piirtein tuollaiselta meidän kotikolomme näyttää nykyisin. Nyt koko homma jo naurattaa, vaikka vielä tekemistä riittääkin. Loppukirin otamme kuitenkin ihan pikkuhiljaa, nyt...

..on aika nauttia, meidän ja ensimmäisten vieraidemme. Merenrantaan oli se vajaat kymmenen kilsaa, olenhan muistanut mainostaa? Puhtailla hiekkarannoilla voi kävellä paljain jaloin, kirkua kylmien aaltojen lyödessä varpaille, ja "kummi"pojan kanssa vaikka...

...kerätä simpukankuoria.

Kahden vuoden ajan Etiopiassa keräilimme muuten pullonkorkkeja Aalto-maljakkoomme, sen enempää asiaa miettimättä. Hauskan näköinen kirjava kokoelma syntyi, ja Aalto-maljakko ei kerännyt hyllyssä pelkästään pölyä. Lähtiessä en raaskinut niitä poiskaan heittää, ja kun maljakkokin piti mukana tuoda, ajattelin, että samallahan nuo tulevat korkitkin. Nyt niille löytyi tarkoituskin: Finn kerää pullonkorkkeja - poika oli aivan haltioissaan aarteista, joita hän ei ollut ennen nähnyt - ja tuskin kovin helposti olisi muuten saanutkaan käsiinsä! Jälleen kerran kävi toteen, että kaikella on tarkoituksensa, joskus se vain paljastuu paljon myöhemmin...

Mutta nyt riittävät sepustukset tältä kertaa, Nellyäkin ihan jo haukotuttaa! Tällainen meidän kotimme nyt sitten on, ja tulee vielä ainakin puolitoista vuotta olemaan. Tervetuloa kyläilemään!