Kotiin on taas selvitty reissultamme. Joulunvietosta Pohjois-Pohjanmaan paukkupakkasissa palasimme Helsingin ja Tallinnan kautta kotiin. Matkahan oli muuten pääasiassa sukulointia, syöpöttelyä ja suihkailua kyläpaikasta toiseen, mutta Tallinnaan menimme uuden vuoden yli nautiskelemaan. Kaikki tämän kirjoituksen kuvat ovat muuten Reinerin ottamia, joten kunnia niistä hänelle.

Talvista oli Tallinnassakin, pakkasta tosin sentään hiukan vähemmän kuin pohjoisessa. Kuulaasta talvisäästä se vaihteli kunnon lumipyryyn, jonka aikana kävimmekin oikein kunnon kävelylenkillä ihailemassa lumen hiljentämää maailmaa.

Lopputuloksena oli vähän erilainen lumiakka.  Muita Tallinnan nautintoja olivat:

Ihanat kahvilat,

upeat maisemat,

herkulliset ravintolat ja

hehkeä joulutunnelma.

Tallinnan kaupunginmuseoonkin ehdimme tutustua ja tehdä pienen pieniä ostoksia, vaikka pääasiassa nautimme vain kiireettömästä laiskottelusta. 

Joululoman aikana onnistuin myös jopa lukemaan melkein kolme kirjaa. Ihan siis oman mielihyvän vuoksi, eikä opintojen aiheuttamasta pakosta, kun koko syksyn aikana aika taisi riittää yhteen ainokaiseen. Yksi kirjoista oli tosin asiapitoinen, mutta sekin aiheeltaan ja kirjoitustyyliltään niin mielenkiintoinen, että en voinut vastustaa teoksen ahmimista. Kyseessä oli Volker Seitzin, saksalaisen ex-diplomaatin vuoropuhe Euroopan ja Afrikan välisestä yhteistyöstä ja hänen 17 Afrikassa vietetyn vuoden aikana tunnistamistaan syistä ja ongelmista, jotka estävät Afrikkaa, yhtä luonnonvaroiltaan rikkaimmista maanosista, kehittymästä. Afrika wird armregiert - eli Afrikka hallitaan köyhäksi. Suurelta osin allekirjoitan Seitzin ajatukset, vaikkakin hän joiltain osin on liiankin poleeminen. Mutta Seitz ei osoita vain Afrikan todellisten ongelmien syitä, vaan tekee myös konkreettisia ehdotuksia, miten nämä ongelmat voitaisiin poistaa. Siis kokonaisuutena erittäin kannattava parin sadan sivun tiivis lukupaketti kaikille asiasta kiinnostuneille, jos vain saksan kieli taipuu. Toivottavasti tämä käännetään joskus suomeksikin tai edes englanniksi!

Muut opukset olivat sitten vähän kevyempää tavaraa: Leena Lehtolaisen vanhempi dekkari "Kuolemanspiraali", joka löytyi alennuksesta vitosella. Helppolukuinen, vähän ennalta-aavistettava loppu tosin, ja murhaajakin selvisi ainakin minulle ihan liian aikaisin. Lisäksi lopuillaan on lahjaksi saatu Jari Tervon Koljatti, joka on ihan hauska politiikkaa ruoskiva romaani kuvitteellisesta Suomen pääministeristä. Tosin välillä tarina eksyy vähän liiankin kauaksi todellisuudesta, eivätkä ne kohtaukset ole edes kovin hauskasti kirjoitettuja. Välillä saa tosin ihan oikeasti kihertää kyyneleet silmissä kun jutut kuulostavat niin todellisuudesta tutuilta. Lopputulosta pitää vain vielä jännittää...

Blogi todennäköisesti jatkaa taas hiljaisena, opintokiireet alkavat jälleen. Seuraavat kuusi-seitsemän kuukautta kuluvat todennäköisesti tiiviisti viimeisten kurssien ja lopputyön parissa. Mutta jospa ne sitten olisivat nuo maisteri paperit vihdoin ja viimein kädessä, ja loppuelämä voisi alkaa. Siinä sitä riittääkin ihmettelemistä...