Viikko sitten perjantaina käväisimme Haagissa suurlähetystössä, jossa annoin eurovaaliääneni ennakkoon. Kukaan ei varmaan arvaa, ketä äänestin, joten jätetään se tieto tässä mainitsematta.

Vaalikeikka oli kyllä sellainen episodi, että oikein taas ihmetytti: kaikki alkoi, kun Reinerin bussi töistä Alkmaarin asemalle myöhästyi 20 min. Sen takia myöhästyimme suunnitellusta junasta, ja jouduimme odottamaan seuraavaa, joka lähti puoli tuntia myöhemmin. Haagissa hyppäsimme autoklubin autoon, matkaa ei ollut hirveästi, ja aikaa äänestysajan loppumiseen vielä reilu puoli tuntia. Mutta tiet olivat sokkeloisia, loppumetreillä vielä tietyömaa, joten jouduimme etsimään vaihtoehtoisen reitin. Lopulta jarrutimme edustuston kanslian eteen 18.53, eli minulla oli vielä runsaat seitsemän minuuttia aikaa kansalaisvelvollisuuteni suorittamiseen!

Tältä näyttää Suomen Haagin suurlähetystö. Ihan kaunis, ja alue on todella mukava, puisto ihan vieressä. Oikeanpuoleinen rumilus on muuten Saksan suurlähetystö, jossakin päin maailmaa Suomen lähetystö on sentään selvästi kauniimpi!

Reinerin ei muuten tarvinnut käydä lähetystössä äänestämässä, saksalaisilla kun on tässä asiassa edistyksellisesti käytössään kirjeäänestys. Eli se mokoma röhväke sai äänestää kotisohvaltamme!

Vaan eivät ne vaikeudet siihen loppuneet. Asemalle palatessamme huomasin, että autoklubin kortti oli hukassa. Sitä kun tarvitaan auton lukkimiseen, ja emme sitä millään autosta löytäneet, ei auttanut muu kuin tehdä uusi keikka lähetystölle, jonka eteen sen arvelin pudottaneeni noustessani kiireellä autosta ehtiäkseni äänestämään.

Joten sama reissu takaisin, vaan ei korttia sieltä löytynyt - kun pettyneenä palasin autoon, kukas sieltä kurkistikaan istuimeni alta? Naurukohtauksestamme selvittyämme - tämä on niin klassista kohkausta meiltä - takaisin asemalle. Alunperin tarkoituksenamme oli juhlistaa äänestystä käymällä syömässä jossain kivassa ravintolassa Haagissa, mutta nyt oli kello jo kahdeksan pintaan, ja halusimme vain kotiin - joten ravintolaillallinen vaihtui vuohenjuustosämpylöihin ja maitokahviin asemalla. Viimeinen suora junayhteys Alkmaariin oli tässä vaiheessa tietysti jo lähtenyt, joten meidän oli vaihdettava junaa. Ajattelimme sen sujuvan parhaiten Haarlemissa, jossa edelliselläkin Haagin reissullamme vaihdoimme, joten ei muuta kuin seuraavaan Haarlemin junaan.

Haarlemissa sitten kävikin ilmi, että meidän olisi ollut parempi vaihtaa junaa Leidenissä. Nyt jouduimme odottamaan Alkmaarin junaa melkein tunnin. Alkmaariin päästessämme päätimme ajella bussilla kotiin, kun olimme jo aika väsähtäneitä, ja kylmäkin meillä oli - päivä oli ollut tosi lämmin, joten olin liikkeellä lyhyissä housuissa ja sandaaleissa, Reinerilla ei ollut takkia. Ja kuinka yllättäen bussikin oli vielä viitisen minuuttia myöhässä, vaikka se lähtee siitä asemalta... Eli Reinerin töistä tullessa bussin 20 minuutin myöhästymisen takia olimme loppujen lopuksi illalla lähes 2 ja puoli tuntia myöhässä!

Toivottavasti kandidaattini nyt pääsee europarlamenttiin, silloin vaiva ainakin oli sen arvoista!

Sen verran vielä noista vaaleista haluan kaikkia pommittaa: muistakaa nyt hyvät ihmiset käydä sunnuntaina äänestämässä, jos ette ole tehneet sitä jo ennakkoon! Äänestämällä voit vaikuttaa. Ja jos ehdokas on vielä hakusessa, olette vapaita luottamaan minun valistuneeseen mielipiteeseeni. Tai miten olisi tutustuminen Valtiontalouden tarkastusviraston julkaisemiin ehdokkaiden ennakkoilmoituksiin. Näyttävät pitävän sivut hyvin ajan tasalla, eli jos joku vielä tämän päivän aikana ilmoituksen tekee, tulee se näkymään sivuilla jo ennen vaaleja. Ja tämän ilmoituksen ennakkoon antaminen on nyt ainakin jonkinlainen osoitus ehdokkaan avoimuudesta ja rehtiydestä vaalirahoituksensa suhteen. Tiedot löytyvät täältä:

www.vaalirahoitusvalvonta.fi/lomakkeet/europarlamenttivaalit/ennakkoilmoitukset/

Valitettavasti innokkuus ennakkoilmoituksen tekoon ei näytä olevan kovin korkeaa tasoa. Kokoomuksen ehdokkaista yksi on vaivautunut ilmoituksen tekemään, SDP:n ehdokkaista sentään neljä, Keskustalta ei yksikään, eikä esim. Perussuomalaisistakaan. Vasemmistoliiton, Kristillisdemokraattien ja RKP:n ehdokkaista viisi tai kuusi on ilmoituksensa jättänyt. Mutta Vihreiden ehdokkaista on sentään jo 11 julkaissut vaalirahoituksensa! Näinhän sen olla pitäisikin, vaan näkeepä taas kerran, miten paljon ennen kaikkea pääpuolueemme rahoituslähteidensä avoimuudesta ajattelevat. Kyllä äänestäjillä pitää olla mahdollisuus jo etukäteen tietää, kuka tai ketkä seisovat hänen ehdokkaansa takana niin suurin rahasummin, että niillä voi olla vaikutusta hänen edustajana toimintaansa!

Huh, tulipas taas paljon vakavaa asiaa... Piristykseksi jotain todella kaunista:

Synttärilahjani Reinerilta olivat pääsyliput Wienin espanjalaisen hoviratsastuskoulun vierailunäytökseen Düsseldorfissa. Aivan upea kokemus, se 8-vuotias tyttönen sisälläni kirkui koko kaksituntisen onnesta!  Jos nämä joskus tulevat taas Suomeenkin, kannattaa käydä katsomassa, vaikkette ihan heppahulluja olisikaan. Tämä eläimen ja ihmisen yhteistyö on niin herkkää katseltavaa, että pistää ajattelemaan. Ja esityksen lomassa kuulimme, että ratsuttajan koulutukseen on nyt vihdoin ja viimein otettu myös ensimmäinen naisoppilas. Olikohan jo vähän aikakin!

Vaan nyt takaisin kehitysmaatutkimuksen opintoihin, viikonlopun aikana pitäisi saada aikaiseksi kurssin viimeinen essee, ja maanantaina on tentti edessä. Sitten hommat vähäksi aikaa rauhoittuvat... Joten ensi viikolla lupaan viimeinkin laittaa blogiini taas kaikenlaista kivaa kuvamateriaalia!