Tukholmasta matka jatkui kohti etelää. Seuraavan yön vietimme Kalmarissa, pikkuisessa, mutta ah niin herttaisessa hotellissa. Se ei kuulu mihinkään ketjuun, vaan on yksityisomistuksessa, ja asian kyllä huomasi jo hotellin sisustuksessa ja palveluissa. Kaikkialla oikeita antiikkikalusteita, jotka oli rakkaudella restauroitu, kuvassa pilkahdus salonkia, jossa oli kaikenaikaa tarjolla kahvia, teetä ja keksejä sekä päivän sanomalehdet asukkaille - ilmaiseksi, huom.!

Hotelli sijaitsi Vanhassa kaupungissa ihan Kalmarin linnan lähistöllä, mutta sinne päätimme mennä vasta aamulla, illanviettoon pyrähdimme Kalmarin "Uuteen kaupunkiin". Nimi lainausmerkeissä siksi, että uusi keskustakin on peräisin 1600-1700-luvuilta!

Ensimmäiseksi tarvitsimme ruumiin ravintoa, ennen kuin pystyimme ihastelemaan ympäristöämme. Illallispaikaksi löysimme kellariravintola Kronan, jossa söimme yhden reissun parhaista aterioista todella hienossa vanhassa kivikellarissa. Olimme pitkään paikan ainoat asiakkaat, ja huolestuimme jo, että kriisi on käymässä tämänkin ihanan paikan kohtaloksi. Mutta pikkuhiljaa paikka alkoi täyttyä, ja lähtiessämme ei pääsalissa ollut enää kuin pari tyhjää pöytää. Nälkämme oli siis yllättänyt vain liian aikaisin, mikä helpotus!

Jatkoimme matkaamme tutkailemaan ilta-auringossa kylpevää kaupunkia. Kalmarissa olemme pyrähtäneet joskus aiemminkin, taisi olla vuonna 2005, kun Reiner haki minut Helsingin mm-kisojen jälkeen kotiin Saksaan. Kuvattavaa riitti kuitenkin, vaikka muistissa jotain paikan hienouksista olikin. Kuten kaupunginmuurin läpikulkeva jalkakäytävä,

tai kaupungintalo. Uudessa keskustassa on myös ihana puutaloalue, jossa emme tällä kertaa kuitenkaan käyneet, ja kaupungintaloa vastapäätä upea tuomiokirkko, jota ei välttämättä heti kirkoksi tunnista. Valitettavasti se oli juuri remontin kourissa - tai itse asiassa hyvähän asia se on, muistokohteista pidetään siis edelleen huolta!

Kävelyn jälkeen palasimme hotelliin, ja istahdimme iltakahville ja -teelle salonkiin, Reiner päivän lehden ja minä hyvän kirjan pariin. Mahtava hengähdystauko kauniissa tilassa, taustalla soi hiljaisesti operettimusiikki, pöytänaapureiden puheensorina ja ulkona pimentyvä ilta.

Energian tankkaus oli hyväksi, jotta jaksoimme seuraavana aamuna tutustua Kalmarin linnaan, jonka tarina alkaa jo vuoden 1180 tienoilla, ja viimeiset muutokset siihen on tehty 1600-luvun loppupuolella. 1397 täällä solmittiin se kuuluisa Kalmarin Unioni.

Paikka on mielettömän upea, täällä historia havisee ihan korvan tuntumassa.

 

... ja mikäs ihme se onkaan, kun prinsessat, muu herrasväki ja palvelijat vieläkin liihottelevat pitkin linnan pihaa ja käytäviä. Pikkuväelle oli tarjolla muuten ihan oma esittelykierroksensa, lopussa muistoksi otettujen prinsessa tai ritari-kuvien kera. Olin vähän katkera, ettei minulle ollut tarjolla prinsessamekkoa kuvaa varten!

Prinssini kuitenkin odottaa... Aikuisten esittelykierros ei kestänyt tuntiakaan, ja jotenkin tuntui, että monta tärkeää tarinaa linnan historiasta jäi kuulematta - eihän 800 vuotta voi pakata viiteenkymmeneen minuuttiin mitenkään! Mutta onneksi linnaa sai tutkailla myös ihan omin nokkineen.

Linnaseikkailun jälkeen pyrähdimme vielä lähistöllä sijaitsevalle hautausmaalle. Ne ovat usein niin ihania paikkoja!

Keskellä kiireisintä turistikauttakin täynnä hiljaisuutta ja rauhaa. Ja siivittävät mielikuvitustani. Minkälaista oli merikapteeni Jonssonin ja vaimonsa Marian elämä 1800-luvun lopuilla? Kuka heitä edelleenkin ajattelee, kun hauta on hoidettu ja kukat sillä tuoreita?

Meidän oli kuitenkin jatkettava matkaa. Pienen mutkan teimme vielä Glasriketin kautta. Tosin täytyy tunnustaa, että ruotsalainen lasi ei sitten vaan oikein ole meidän makuumme! Onneksi Kostasta löytyi myös Iittalan myymälä, jossa oli mielettömiä alennuksia. Sieltä tarttuikin mukaan tuikku poikineen ja myös teräksinen Aalto-tarjoiluastia. Kun sikahalvalla sai. Emmepä me muuten tällä reissulla juuri mitään ostaneetkaan. Ja jos sitä joskus vielä sinne ulkoministeriön uralle palaan, onhan se kiva, että kodissa on näyttää suomalaista designia. Eikä se tietenkään ole pahitteeksi täälläkään!

Illalla oli aika Karlskronassa lastautua laivaan, joka otti suunnan kohti Gdyniaa Puolassa.

Olimme jälleen kerran Ruotsissa vain läpikulkumatkalla, vaikka tällä kertaa suunta oli sieltä etelään, eikä itään. Jonain päivänä lupasimme kuitenkin tulla tänne ihan kunnolla lomailemaan, niin mukava paikka Ruotsi asukkaineen meistä on!