Lastentarhan jälkeen pääsin viime viikolla tositoimiin, maisteriohjelmani aloitusviikon parissa. Kolme päivää luentoja ja tiedotteita, kaksi päivää tutustumiskäyntejä: tiistaina Leideniin, josta ylläoleva kuva museosta, jossa päivän aloitimme. Sen jälkeen aurinko olikin kadonnut ja vettä tihkui, joten enempää kuvia ei ole edelleenkään Leidenista näytettäväksi.

Perjantaina sitten oli oikean bussiretken paikka! Suuren osan päivästä vietimme ulkoilmamuseossa, jossa esiteltiin perinteistä Alankomaista elämää. Upea paikka, tosin millään ei ehtinyt kaikkea näkemään puolessa päivässä. Tänne tullaan uudestaan - ja varoituksena jo, että tulevaisuudessa tänne raahataan sitten kaikki meidän vieraatkin. Nauttikaa kuvista!

Ihanan kepeästä menneiden aikojen haikailusta siirryimme vähän synkempään historiaan.

Arnhem Oosterbeekin sotilashautausmaalle. Täällä lepäävät noin 1500 II maailmansodan sotilasta, jotka kaikki kuolivat yhdessä taistelussa, viikon aikana. Kaikkia ei ole edes koskaan pystytty tunnistamaan. Miksi, miksi, MIKSI ihmiset tekevät tällaista?

Nämä viimeiset kaksi kuvaa ovat Doornissa sijaitsevasta Saksan viimeisen keisarin Wilhelm II huvilasta, jossa hän vietti loppuelämänsä maanpaossa (I maailmansodan jälkeen, jonka päättyessä hänet syöstiin vallasta).

Kyllä tuollaisessa huvilassa maanpakokin maistuu melko mansikoilta, vai mitä?

Muuten, omat opiskelukaverini ovat ihania! Ikäeroa meillä on kyllä keskimäärin kymmenen vuotta (nuorimmainen on syntynyt 1987, apua!), ja hekin nauttivat opiskelijaelämästään kaikin tavoin. Mutta tulemme kuitenkin loistavasti toimeen, nämä ovat fiksuja nuoria (muuten heitä ei olisi tähän ohjelmaan edes valittu). Maisterin tutkinto on kaikille se pääasia, kukaan ei todellakaan ole tullut Leideniin vain vaihto-oppilaaksi ryyppäämään ja rellestämään. Ja kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa. Ja kansainvälistä sakkia me olemme: läntisin tulee Filippiineiltä, itäisin Azerbaidzanista (tosin vain puoliksi, toinen puoli Liettuasta), eteläisin Omanista (asunut tosin jo ikuisuuden Hollannissa) ja pohjoisin... arvaatteko mistä?

Syksystä tulee todella tiivistahtinen, mutta enhän minä onneksi työtä pelkää. Aivojen käyttäminen tuntuu vain edelleen vähän vaikealta!