Mutta kun on vielä 18 päivää! Huokaus, en tosiaankaan jaksaisi enää yhtään, kärsivällisyys on loppu!

Ja tyhmä Essi-juttu painaa mieltä...

Eihän tällaisesta voi luopua?!?

Essikin on jo huolissaan...

... vaikka seuraajani kyllä on luvannut tarjota hänelle hyvän kodin! Ja jos koiran kannalta asiaa ajatellaan, sillä todennäköisesti on täällä jopa paremmat oltavat kuin rivitalossa Hollannissa (vaikkei sitä kyllä kukaan VOI rakastaa niin paljon kuin äiti, eli minä!)...

Ja kaiken hyvän päälle töissä on ihan hullua ollut jo viikon, ja sama meno sen kuin jatkuu edelleen. Ei se taida hellittääkään ennen helmikuun kuudetta.

Kerroinko jo, että päiviä on vielä 18?