"Truly sorry for my delay. Yes, we confirm that we recieved your payment into
our account in February. It's just that our bank never sent us the notice
until only last week."

Tämä tieto tuli siis maanantaina, 23.3. Niin... ei sitten kenelläkään muuttofirmasta käynyt mielessä kysyä itse sieltä pankista, onko maksu tullut perille? Meitä kyllä ahdisteltiin useamman kerran, että missä maksu muutostamme viipyy...

Mutta ei siinä vielä kaikki:

"Dear xxxxxxx,

I trust you have been updating our client about their shipment progress."

No, ei kyllä ole tähän päivään mennessä tullut mitään päivitystä siitä, missä tavaramme tällä hetkellä seikkailevat. Onneksi on se vakuutus, vaikka eihän se niitä henkilökohtaisia muistoesineitä yms. mitenkään korvaa, jos ne eivät koskaan pääsekään perille.

Tässä kyllä tosiaan taas epäillään tämän koko muuttotouhun järkevyyttä. Ehkä sitä olisi parhainta vaan kotiutua johonkin pysyvästi. Vaan mihin? Todennäköisesti kuitenkin kahden vuoden päästä, kun jalka taas vipattaa, suurin osa näistä vastoinkäymisistä on onnellisesti unohtunut - tai ne jaksavat enää naurattaa!

Tuhkan katoaminen tuskin kuuluu siihen kategoriaan.

Noin muuten Suomen reissun loppu häämöttää, tänään lähdetään kohti Halikkoa, perjantaiaamuna aikaisin on lento. Melkoista matalalentoa on kyllä ollut koko reissu. Olenkin tosi monta ihanaa tärkeää ihmistä ehtinyt näkemään ja pohtimaan syntyjä syviä ja vähän muutakin! Monta on myös jäänyt näkemättä, aika ei vain riitä koskaan kaikkeen. Ehkä ensi kerralla!

Kiva kyllä päästä kotiinkin, Raikkua ja kissoja on jo kova ikävä, ja jännä nähdä, mitähän se on asunnossamme saanut aikaiseksi... Ja itse pääsen takaisin hommiin, vierashuone on vielä maalaamatta.