Olen nimittäin jättämässä jonkinlaisen jalanjälkeni tähän yliopistoon ja tiedekuntaan.
Tuon harjoittelupaikan takia meinasivat nimittäin, etten voi suorittaa tutkintoani loppuun tämän opintovuoden aikana. Mutta onneksi en antanut periksi, olisihan se ihan hölmöä opiskella kaksi vuotta melkoisin lisäkustannuksin vain sen vuoksi, että en yhtä kurssia pysty vaaditussa muodossa suorittamaan, eikä sille muka ole mitään vaihtoehtoa olemassa.
Mutta kun aikani argumentoin, niin antoivathan ne periksi, ja saan korvata tuon kurssin muulla tavalla. Lisävaatimukset ovat melkoiset, mutta olen päättänyt niistä selvitä, ihan vain näyttääkseni, että tämä kaikki on mahdollista.
Tapaukseni oli kuitenkin herättänyt yleisempää keskustelua maisteriohjelmani henkilökunnan keskuudessa, ja loppujen lopuksi päätyivät siihen, että tulevaisuuden varalle he laativat selkeät ohjeet siitä, miten tällaisia tapauksia käsitellään. Keskustelua seurannut proffa kertoi minulle, että hänen tiedossaan on yksi kaltaiseni aiempi tapaus, joten tämä muutos on tavallaan meidän kahden ansiota.
Ihan kiva tunne, että olen saanut jotain aikaan, jonka ansiosta tulevien opiskelijoiden ei vastaavassa tilanteessa tarvitse viikkotolkulla miettiä ja pähkäillä, että mikä on mahdollista ja mikä ei, ja hakata päätään kiveen!
No, omalla kohdallani eihän tämä asian ratkeaminen ole vieläkään varmaa, sillä tarvitsen vielä korvaavista suorituksistani vastaavan proffan sekä komissiossa harjoitteluohjaajani hyväksynnän järjestelyille.
Mikä jäi vain ihmetyttämään, että miksi tämän kaiken piti olla niinkin hankalaa? Olenhan keskivertoa parempi oppilas, luulisi, että minullekin annettaisiin vähän jotain vaihtoehtoja, eikä vain yritettäisi tyrmätä. Niitä heikkoja kyllä paapotaan ja kannatellaan tutkinnon läpi, mutta kun joku haluaa itse asiassa tehdä jotain ylimääräistä ja vaativampaa, sitä ei otetakaan positiivisesti vastaan! Tällainen jännä hollantilainen piirre - muistuttaa vähän suomalaisia, eikö?
Saman olen huomannut opiskelukavereissanikin. Monet ovat aidosti iloisia puolestani, ja vahvasti tukivat minua taistelussani. Mutta hollantilaiset eivät niinkään, heidän mielestään oli epäreilua, että minä sain tällaisen harjoittelupaikan, ja sitten minun vielä annetaan suorittaa tutkintoni loppuun samaan aikaan heidän kanssaan!
Niinkuin se olisi heiltä pois, että minä teen seuraavat viisi kuukautta tuplahommia, ja itse asiassa joudun tutkintoni suorittamiseksi tekemään jopa vähän enemmän töitä kuin he. Se on minusta ihan reilua, pyydänhän erityisjärjestelyjä itselleni. Mutta etteivät sellaiset olisi missään tapauksessa mahdollisia, ja ettei tällainen järjestely joistakin ole oikein, se ei mahdu minun pieneen kallooni!
Kuvat tulevasta Brysselin kämpästäni, joka löytyi viime viikolla. Ne on ottanut tuleva vuokranantajani, mutta tuskin hän vihastuu, vaikka niitä täällä käytänkin.
]]>
